Holkkien ja
liitosten vaikutus kalastusvavan toimintaan on ollut ikuinen keskustelun ja
väittelyn aihe varmaan siitä lähtien kun ensimmäinen moniosainen kalastusvapa
on valmistettu. Monet bamburakentajat ovat hehkuttaneet täysin yksiosaisten
vapojen ”kokotoiminnan” erinomaisuutta ja toiset väittävät puolestaan raskaan
messinkiholkin tasapainottavan muuten liian kevyttä ja kipakkaa kokonaisuutta.
Välimalli edelliseen debattiin voisi olla vaikka viistoliitos. Viistoliitoksen historia lienee ihmiskunnan aamussa ja ensimmäisessä katkenneessa kalastusvavassa tai aidanseipäässä.
Välimalli edelliseen debattiin voisi olla vaikka viistoliitos. Viistoliitoksen historia lienee ihmiskunnan aamussa ja ensimmäisessä katkenneessa kalastusvavassa tai aidanseipäässä.
Viistoliitos on
halpa ja nopea tehdä, oman kokemuksen mukaan vieläpä kokolailla toimiva. Ideahan kalavavan
viistoliitoksessa on perin yksinkertainen: liitettävät kappaleet muotoillaan
viistoiksi, ja liittäminen sekä ja osien toisiinsa lukittaminen tehdään teippaamalla napakasti.
Viistoliitoksen ongelmakohdiksi vavanrakennuksessa on usein mainittu:
- Viistoliitoksen saranointi.
- Viistoliitoksen ei toivottu eläminen, "nitkuminen" ja pintojen luistaminen toisiaan vasten
- Viistoliitoksen rakenteen pettäminen rasituksessa
- Aihioiden pituus, ei mahdu satandardivapaputkiin ( no tälle ei voi oikeastaan muuta kuin tehdä pidemmän putken tai lyhyemmän vavan )
- Aihioiden pituus, ei mahdu satandardivapaputkiin ( no tälle ei voi oikeastaan muuta kuin tehdä pidemmän putken tai lyhyemmän vavan )
Seuraavassa ohjeet kestävän viistoliitoksen tekemiseen
Alkutoimet vavan valmistuksessa ja höyläyksessä
ovat kuten aina ennenkin. Ainoa asia,
joka täytyy kuitenkin heti kättelyssä huomioida on, että muistaa ottaa säleiden
mitoitukseen mukaan sen liitosvaran.
Eli esim. 2 –osaisen, 8-jalkaisen vavan molempiin kappaleisiin täytyy liitosta varten lisätä pituutta toistensa suuntaan n. 5 cm
kumpaankin aihionpuolikkaaseen.
Toinen hämmennystä ja miettimistä aiheuttava tekijä on liitoskohdan
lihottaminen, kuinka paljon ja miten pitkältä matkalta aihiota. Lihottamista
tarvitaan, ettei liitoskohtaan tule ”saranaa” ja että vavan toiminta pysyy
tasaisena myös liitoksen kohdalta. Liitoskohta myös paksunnetaan siten, että
viistouden päihin jätetään paksuutta vähintään 1 – 2 mm, hieman aihion
paksuudesta riippuen.
Edellä mainittu
on hieman ristiriidassa ajatuksen kanssa, että rakennellaan vapa ilman metalliholkkeja
nimenomaan sen takia, että holkkikohta jäykistää vapaa. Nyt pitäisi samanlainen
paksu kohta rakentaa viistoliitosvapaankin?
Jep, niin täytyy.
Jos viistoliitoskohta olisi muun aihion kanssa samalla materiaalivahvuudella, siitä tulisi helposti vähän liian
elävä. Ja kun tehdään liitostavan
muunnosta jostain tunnetusta ja kuuluisasta vapamallista, täytyy
viistoliitoksella jäljitellä sen alkuperäisen toimintaa, myös liitoksen
kohdalta.
Liiman kestävyydellä, aihioon imeytymisellä ja pito-ominaisuuksilla on myös merkitystä lopputulokseen. Kestäviä liitoksia olen onnistunut tekemään Titebond II - puulimalla sekä Cascol Polyuretaaniliimalla. Joista jälkimmäinen on pitävä, mutta liimatessa epämiellyttävän suttuinen.
Yleisohjeena ja
jonkinlaisena suunnittelun lähtökohtana yksikätisille kaksiosaisille vavoille
olen eri lähteistä haarukoinut ns. 10/10 säännön. Eli aihioon n. kymmenyksen lihotus n. 10 %
matkalle aihion pituudesta, toisin sanoen n. 5% aihion pituudesta liitoksen
kumminkin puolin. Yllä selostettu ohje toimii
kohtuullisesti suorilla tai lähes suorilla kartioilla.
Suoralla kartiolla tarkoitan tässä yhteydessä, sitä että kartionpaksuus kasvaa
tasaisti kohti tyveä ja graafisena esityksenä voidaan kärjen paksuudesta tyven
paksuuteen piirtää jotakuinkin suora viiva.
Kuvan esimerkkivapa
7 jalkaa ja 6 tuumaa, n. siimaluokka 5#,
kärjen paksuus 1,8 mm ja tyven 8mm. Kartio
suunniteltu holkkiliitokselle.
Kun vapamallista
tehdään muunnos viistoliitokselle ja halutaan kuitenkin vavan luokka ja
toiminta säilyttää suurin piirtein ennallaan, lisätään höyläysmittoihin ”kymmenys” ja saadaan tämän näköinen grafiikka:
Lisäksi tuon
viistoliitoksen osalta tehdään ns. paksunnos siten, että viistouden päihin
jätetään n. 1 mm vahvuutta, jolloin liitettäessä aihion osat yhteen jää siihen
materiaalivahvuutta kokonaiset 2 mm enemmän.
Viistoliitosjigin
valmistamiseen tarvitaan 3 kpl havupuuvanerin palasia, koko 25 X15 cm.
Keskimmäisen vanerinpalan tulee olla aavistuksen vapa-aihioiden liitoskohtaa
ohuempi. Reunapalat on taas hyvä olla vahvemmat.
1:20 viistouden
valmistamiseen tarvittava jigi. Keskimmäinen vanerinpala laitetaan viistouteen siten,
että siinä on muutosta 1 cm 20 cm matkalla. Vanerin palat naulataan toisiinsa,
kohdistuksen säilyttämiseksi.
Jigiä voi avata
vähän ”longottelemalla” kun asentaa aihion jigin sisään. Havupuuvaneri palojen väliin
vavan voi ruuvipenkissä puristaa huoletta. Vaneri antaa periksi, ei vaurioita
vapaa ja pitää sen hyvin paikoillaan.
Kun vapa on
kiinni, höylätään ja hiotaan viistous.
Olen kokeillut myös
eri jyrkkyyksiä viistouksille ja toimivat
liitokset saa myös hieman lyhyempänä, jopa 1:16. Kahdenkäden vapoihin olen tehnyt enemmän
lihotusta, paksunnosta ja liitokset 1:20 tai 1:22. Liitoksen mitoitus vaikuttaa hieman valmiin
vavan toimintaan. Pidemmistä liitoksista tulee herkemmin ”liian eläviä” ja
kevyissä vavoissa jyrkemmällä viistoudella tulee helpommin ”holkkivapaa” jäljittelevä
toiminta.
Oleellista on
myös saada valmiissa vavassa viistopinnat lukittumaan toisiinsa, tähän auttaa
seuraavana tehtävä vahvistussidos.
Kun viistous on
valmis ja aihio viimeistelty, käsitellään viistoudet tekemällä vahvistus sidokset ja teippausta
kestävä lakkaus.
Yksikätisiin, 5#
ja kevyemmät vavat riittää vahvistukseksi ristipunos silkkilangalla Fish Hawk 000, sävy vavan tai muiden sidosten
mukaan, valkoisella tulee läpinäkyvä.
Jämäkämpiin
yksikätisiin, sekä kahdenkäden vapoihin olen tehnyt vahvistussidokset nailon-ompelulangasta. Kriteerinä langanvalinnalle
on kokemukseni mukaan, että se litistyy sidosta tehdessä, eikä jää pyöreänä
pullottamaan.
Viistoliitospinnat
lakataan teippausta kestävällä lakalla, esim. PU-lakalla. Dippaus viistojen osuudelta lakkapurkkiin,
kuivatus ja dippaus uudelleen. n. 3
kerrosta riittää. Muutamat PU-lakat
tahtovat kuplia voimakkaasti lankasidoksia lakatessa, mutta esim. Motonetin
hyllystä löytyvä Super Venelakka toimii hyvin.
http://www.motonet.fi/fi/tuote/387532/Super-Venelakka-075L
Viistojen
lakkauksen jälkeen jatketaan vavan valmistusta normaalisti, aihiota jollain
muulla lakalla lakatessa suojataan viistoliitoksen osalta maalarin teipillä.
PU-lakalla voi tietysti lakata koko aihion, mutta minun mielestäni vavasta
tulee em. Lakoilla liian muovisen oloinen ja näköinen. Siksi käytän varsinaisen
aihion lakkaukseen Unica-Super venelakkaa, Le Tonkinois- kiinanpuuöljylakkaa
tai Tru-Oil aseen tukkiin tarkoitettua pinnoitetta.
Viistoliitoksen
teippaus kalastuskäyttöön
Käytä vain hyvälaatuista sähköteippiä, joka
vedettäessä venyy hieman, mutta ei loputtomiin. Kiertäessäsi teippiä vavan
ympärille venytä hieman, hyvä sähköteippi pyrkii vetäytymään takaisin ja
kiristää sidoksen. Tee napakka teippaus.
Aloita teippaus keskeltä ja etene toiseen
päähän, teippaa puoli teipinmittaa yli viistotun aihion pään, tee ”lukko” kuvan
osoittamalla tavalla
Vie teippi liitoksen toiseen
päähän siten, että n 1/3 teipistä menee aina päällekkäin, tee samanlainen lukko
ja lopeta teippaus taas keskelle.