Kalajuttuja ja parranpärinää - Flyfishing and Midlife Crisis: September 2014

Kuvat ja Teksti Pasi Sormunen 2014, ellei toisin mainita.

Runsasta, väliin toki asiallistakin, mielipiteen vaihtoa eritoten paikallismediassa herättänyt Imatran kaupunkipuro alkaa jo saada muotoa. Voin jo hyvin kuvitella, uutta uomaa katsellessani, puron solisevan, taimenenpoikasia ja tammukoita lymyämässä kivien katveissa ja napsimassa vesiperhoja iltahämärissä.

Uutta taimenpuroa Kruununpuistossa

Kaupunkipuroon rakennetaan lisääntymis- ja poikasalueita noin 0,2 ha, korvaamaan osaltaan menetettyjä poikasalueita. Poikasten koon kasvaessa, ne voivat vaihtaa paikkaa kaupunkipuron yläosiin tai vaikka vaeltaa Vuokseen. Taimenen lisäksi kaupunkipurosta hyötyy myös Harjus. Valmiin kaupunkipuron poikastuotannon on arveltu voivan olla jopa 400 vaelluspoikasta vuodessa.

Kaupunkipuron taimenkanta on jo valmiina odottelemassa voimalaitoksen ylivuotopurossa, jossa se lisääntyy luontaisesti. Istutuksia ei siis ole tarkoitus tehdä, korkeintaan siirtää myös toisesta suodosvesipurosta poikasia kaupunkipuroon.

Ja mikä olisikaan oikeampi paikka tälle taimenen suojeluhankkeelle kuin vuonna 1842 perustettu Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue. Nythän se saa ihan virallisesti hoidettavakseen arvoisensa tehtävän:

Kruununpuisto, 1842

Vuoksen voimalaitosten rakentamisen ”sivullisena uhrina” oli Vuokselaisen luonnonvaraisen taimenen määrä kadota sukupuuttoon jo vuosikymmeniä sitten. Kuitenkin kuin jostain kohtalon ihmeellisestä irvailusta, voimalaitosinfrastruktuuri on tietämättään ja tahtomattaan onnistunut myös pelastamaan ja säilyttämään.

Imatrankosken voimalaitoksen yläkanavan reunamuurissa on vuoto, joka valuttaa vettä ylisyöksykanavaan muodostaen Kruununpuiston halki polveilevan puron.

Ylisyöksykanava

Toisella rannalla vuoksea virtaa voimalaitoksen penkereiden suodosvesistä muodostunut puro. Kuin Ihmeen kaupalla ja todellisesta kohtalon oikusta näissä molemmissa puroissa on sinnitellyt ”Viimeisten Vuokselaisten” tammukoitunut populaatio.

Suodosvesipuro

Purojen taimenten alkuperä on geneettisten selvitysten perusteella ollut puroissa 30-luvulta lähtien. Puroista on hyvin epämääräinen yhteys itse Vuokseen ja se että Vuoksen taimenet vaeltaisivat kudulle puroihin on erittäin epätodennäköistä. Puroista satunnainen vaeltaminen Vuokseen voi olla mahdollista.

Viimeisten vuokselaisten asuinsijoilla

Kunhan vesi virtaa uudessa kaupunkipurossa, on tarkoitus seurata kalastoa ja sen kehitystä jatkuvasti. Kaupunkipurolla on muiden arvojen lisäksi yleistä tutkimuksellista kiinnostusta, joten sen monitorointi on ensiarvoisen tärkeää, jotta hankkeesta saatava tieto ja kokemukset ovat myös muiden hankkeiden käytettävissä (mm. Rakennettujen vesien tutkimusohjelma, kaupunkipienvedet ja Kansallinen kalatiestrategia).

Kaupunkipuron rakentaminen tuli taimenen pelastukseksi oikeastaan aivan viimeisellä mahdollisella hetkellä. Voimayhtiö on nimittäin ilmoittanut aikovansa paikata vuotavan patopenkkansa, jolloin purokin kuivuisi kokonaan.

Ehkäpä näiden purotalkoiden tuloksena joskus vielä kalastajankin siiman päässä vapaa taivuttaa ihan aito ja oikea villi taimen. Saimaan ja ylipäätään Vuoksen vesistöalueen viimeisen täysin luonnontaimenen on arvioitu tulleen pyydystetyksi ja kuolleen sukupuuttoon n. vuonna 1977, tämän jälkeen on kalastajain saaliina ollut vain istutettuja kaloja tai näiden harvalukuisia luonnossa syntyneitä jälkeläisiä.

Myös muualla Saimaan vesistöalueella on löydetty muutamia harvoja geenipankkeina säilyneitä puroja, joita on viimevuosina myös kunnostettu, että ne pystyvät omalta osaltaan jatkossa sekä säilyttämään arvokasta luonnongeeniperimää itse purossa että kasvattamaan itse järvialueen vaelluskalakantaa. Taimenelle on tyypillistä, että isotkin taimenyksilöt pystyvät lisääntymään myös pienissä puro- kokoluokan joissa, tästä esimerkkinä vaikkapa Mätäoja Vantaalla.

Sähkökalastuksen ja suunniteltujen laskurien lisäksi olisi hienoa jos saadaan viriteltyä myös Imatralainen realityohjelma: Taimen –TV