Bambuholkit for dummies  (Pasi Sormunen 19.11.2025, viimeinen päivitys 1.1.2026)

Projekti vielä vähän kesken, päivittelen,  kirjottelen ja korjailen sitä mukaa kun edistyy ja valmistuu

Kuvat ja teksi Pasi Sormunen.

Mitoitus:

 Bambuholkkeja voi tehdä pääasiassa kahdella eri tapaa; ns. integroitu malli, jossa aihiota lihotetaan ”naaraspäästä” seinämävahvuuden verran ja hiotaan säleet tarvittavan liitoksen pituudelta ontoksi. Toinen ja tämän ohjeen malli on erillinen aihioon päälle liimattava kartioitu naarasholkki.

Holkkien mitoituksesta tai laskentakaavoista ei taida olla olemassa valmiita täysin yleispäteviä malleja, vaan useimmilla rakentajilla omansa, vaikkakin kohtuullisen yhteneväiset.

Muutama mitoitusperiaate:

-          Holkin tulee olla tarpeeksi pitkä, jotta siinä on tarpeeksi kitkapintaa pitämään osat paikoillaan ja välittämään voimaa tyvestä kärkeen. Holkin liitososan syvyyden olisi hyvä olla kevyessäkin vavassa yli 40 mm. Mitoituksen suunnittelun lähtökohdaksi vaikkapa, yhden käden vavat, luokka 2-7# pituus alle 9 jalkaa liitoksen syvyys 40-60 mm

-          Seinämävahvuus määräytyy aihion läpimitan ja holkkiin käytettävän materiaalin laadusta. Holkkeihin on hyvä käytää salon kärkiosasta tehtyjä säleitä, jossa ns. voimakuitukerros on hieman tiheämpi kuin salon tyviosassa. Tihein voimakuitukerros on bambusalossa yleensä hieman reilun millin, joten holkin seinämän vahvuuden kasvatus yli 1,2 mm, ei enää juuri tuo lisävahvuutta, ainoastaan paksuutta. Seinämävahvuus 0,8 -1,2 on hyvä peruslähtökohta kaikenkokoisille vavoille.

-          0,8-1 mm seinämävahvuudet onnistuvat ja toiminevat kevyissä, 2-5# vavoissa mainiosti, mutta jämäkämmissä sekä halkaisijaltaan paksumisssa 6-8# yhden- ja etenkin kahdenkäden vavoissa on syytä kasvattaa holkin seinämävahvuutta esim. 1,5 mm mittaan. Mitä suurempi on holkin sisähalkaisija sitä enemmän se tarvitsee liimauspintaa, jotta saadaan aikaan kestävä ja hyvin muotoonsa asettuva ja muodossaan pysyvä holkki.

Allaolevilla mitoituksilla pääsee alkuun, saa aikaan toimivan holkin ja kokemuksen kertyessä voi kokeilla erilaisia mitoituksia sekä seinämävahvuuksia.

                      2-3# hyttysvapa, liitos alle 4 mm, holkin pituus 60 mm, seinämä 0,8 mm

                      3-4#  vapa, 6- jalkaa, liitoskohta ~4 mm, holkin pituus 65 mm, seinämä 0,9 mm

                      5-6# vapa, 7-8 jalkaa, liitoskohta ~5 mm, holkin pituus76 mm, seinämä 1,0 mm

                      7# vapa, 8-9 jalkaa, liitoskohta ~7 mm, holkin pituus 85 mm, seinämä 1,2 mm

                      7-8#, 11 jalkaa, liitoskohta yli 7 mm, holkin pituus 95 mm, seinämä 1,5 mm

                     1/3 liimataan aihioon, syvyys 2/3, holkin koko mitasta.

Huom! bambuholkki kasvattaa kärkiosan kokonaismittaa 2/3 holkin mitasta. Jollet vielä aihioita höylätessä ole tätä ottanut huomioon, niin mittaile ja suunnittele hetki.

Holkkijigi 

Jyrsimellä koivuparketin hukkapalaan tehdyt syvennykset 3:n eri kokoisen holkin tekoon. Yhden säleen kolossa höylätään/hiotaan tikku kerrallaan ja leveämmässä on helppo asetella sekä tasata tikut, että asetella teipit jatkokäsittelyjä varten.

Höyläysjigin asetukset:

Esimerkki: ”tittivapa” 8'4”, luokka 7#

Jigin asetukset allaolevan taulukon mukaan, ”station 50” on ns. 0-kohta. 0-kohta on liitoskohta, jossa aihioiden päät kohtaavat. Jigi säädetään väliltä 35-60 holkin seinämän paksuuden verran suuremmaksi.

Aihiota mukaileva kartiointi on holkkiliitoksen onnistumisen edellytys, samoin aihion on oltava läpimitaltaan mahdollisimman sama kaikilta kanteilta mitattuna. Jos aiot tehdä vapaasi ohjeen mukaisen bambuholkin se kannattaa huomioida jo säleitä aihiota varten höylätessäsi ja pyrkiä mahdollismman tarkkoihin mittoihin aihioiden liitospäissä.

 

 

 

Holkin säleet höylätään mittaansa ensin ”normijigissä” ja sen jälkeen holkkijigissä. Muista merkitä säleisiin, kumpi pää on tyvi ja kumpi kärki. Merkinnät vaikkapa kartioinnin kapeampaan päähän, johon tehdään myöhemmin ohennus.

 

 

 

Ns. voimakuitukerroksen paksuus näkyy säletikun päästä. Tihein voimakuitukerros on n. millin paksu. Kasvattamalla holkin seinämäpaksuutta, ei holkin vahvuus välttämättä kasva, mutta saattaa olla tarpeen riittävän liimauspinnan saamiseksi isompiluokkaisissa vavoissa.

Kukin tikku höylätään lopuulliseen vahvuuteensa holkkijigissä

  Ja eikun höyläämään mittaansa, terävällä höylällä ja pienellä syötöllä, ettet rouhi jigiä pilalle.

 Kun kaikki tikut höylätty ne asetellaan jigin leveämpään koloon ”varmasti oikein päin” ja kiinnitetään toisiinsa teipillä hiomista varten. Tikuissa merkittynä kapeampi pää, johon tehdään ohennus, joka onnistuu kätevästi nipussa esim. nauhahiomakoneella.

Tikkuihin kannattaa muotoilla ns. kruunaus ohennettuun päähän, jotta holkki asettuu paremmin aihiolle. Kruunauksen voi tehdä kevyesti hiomalla ennen tai jälkeen hiomisen.

Tässä vaiheessa kanttattaa sovittaa holkkia aihiolle ja viimeistään trimmata aihiot sopivan mittaisiksi, sekä varmistella vielä, että aihion kärkipuoli on mitoiltaan ja halkaisijaltaan mahdollisimman kohdallaan siltä osin kun holkki liimataan aihiolle (flat to flat mitta)

 

 

Ohennetut ja kruunatut tikut liimausta vailla valmiina. Ohennettujen päiden paksuus on alle yhden millin kymmenyksen. Oikeaa paksuutta voi katsella vaikka valoa vasten. Valon tulee paistaa ohennetun bambutikun pään läpi

Liimaus

Liimaksi hidasta epoksia (min 2 h epoksi), varaa käsille ”liimaushanskat”, pumpulipuikkoja ja pirtua puhdistukseen. Käytä paksuhkoa, vahvaa lankaa liimauksen sitomiseen. Kun liima on levitetty käytä kumilenkkiä holkin pitämiseksi aihiossa kiinni sitomisen aluksi.

Holkin sisään halkaisijaltaan n. 0,5 mm urosaihiota pienempi kuusikulmainen tukitikku. Eli kannattaa aihioita trimmaillessa säästää hukkapalat. Kuusikulmaisesta lyijykynän pätkästä saa kanssa sopivan tukitikun. Tukitikku poistetaan kun napakka liimaussidos on valmis, eikä liima ole vielä kuivunut.

 

Napakka sidos vahvalla langalla, poista teipit ja kumilenkit, huomaa lyijykynä tukikalikkana.

 

Pari valmista liimattua holkkia kuivumassa.
 

  

Kannattaa antaa liimauksen kuivua täysi vuorokausi huoneen lämmmössä. Kuivumisen jälkeen poistetaan liimaussidokset.

Puhdistus ja hionta varovasti/kevyesti siklaamalla sekä no: 360-500 santapaperilla, lopuksi ns. ”puukiillotus” ja pari kerrosta PU-liimaa kahvinsuodatinpaperilla lakkaukseksi pintaan.

 

Tukisidos kevlar-langalla. Kevyessä vavavassa riittää kuvan kaltainen ristipunos ja vieriviereen sidotut vahvistukset strategisissa kohdissa. Vapaluokan kasvaessa tiuhempi punos ja runsaammat vahvistukset paikallaan.

Kevlarilla sidotaan niin napakka sidos kuin ”vehkeet kestää” kuusikulmainen, halkaisijaltaan n. 0,5 mm alimittainen tukitikku holkin sisään asetettuna, jottei holkista tule muotopuolta.
Kuvan tukisidos Kevlarlangalla, Veevus 200D.

 

 

 

 

Lakka pintaan ja kuivumaan. Kun päällyspuoli on kuivunut, lakataan myös holkin sisäpinta pumpulipuikolla sivellen, ohennetulla PU-lakalla. Kun sisäpinnan lakkaus on kuiva, sovitellaan tyviosaa (urospuoli) holkkiin. Tässä vaiheessa kannattaa merkitä aihioihin myös ”kohdistustäpät” selkään, jotta jatkossa liität aihiot aina samassa asennossa toisiinsa nähden.

Jos aihion sekä holkin mitoitukset on saatu tehtyä huolellisesti sovitukseen riittää urosaihion kevyt siklaus ja/tai muutama ohut kerros PU-liimaa hierottuna kahvinsuodatuspaperilla aihion pintaan.

 -          HUOM!  Uros- ja naaraspuolta ei kannata alkaa sovitella toisiinsa, ennenkuin vahvat tukisidokset tehty ja lakkaukset kuivuneet.  t: nimimerkki kokemusta tästäkin.

-          Urospuolen sovitus siklaamalla kevyesti, jotta sujahtaa suht helposti sisään.

-          Urospuolen lakkaus PU-liimalla

-          Jos sovitus on liian tiukka, siklaa hieman ja lakkaa uudelleen.

-          Jos sovitus tuntuu hieman väljältä, lisää PU-lakkakerroksia tarpeen mukaan

-          Valmis holkki on aina syytä suojata suojatulpalla.

-          Tukipunoskokemuksia:

o   Kevlarlangat eivät mene läpinäkyviksi, venelakalla Veevus 200D menee hieman läpikuultavaksi, mutta vaikea saada sidottua täysin tasaisia kerroksia, jottei lopputulos näyttäisi raidalliselta, viimeisen myyntipäivän banaanilta.

o   Kevlarlanka (Veevus 200D) asettuu nätisti aihiolle, mutta lakkauksesta vaikeaa saada siistiä. Syystä tai toisesta lanka jää laikukkaaksi ja lakkaukseen muodostuu kuplia, sekä PU-lakalla (LV1 solmaster) että perinteisellä venelakalla (Unica Super)

o   Pari vuosikymmentä vanha kevlarlanka (kuvissa punainen) asettuu aihiolle ja toimii nätisti. On enemmän oikean langan mallinen, eikä silkin kaltainen useista ohuista säikeistä koostuva.

o   GSP 100D, todella kova rispaantumaan, jolloin vaikea saada aikaan tiukkkaa ja siistiä sidosta, mutta menee hieman enemmän läpikuultavaksi kuin kevlarlanka.

o   Jos halutaan läpinäkyvä sidos ja bambupintaa nätisti näkyviin, niin kevyessä vavassa saattaisi riittää ”normaali” nylon-sidontalanka tai silkki, sekä ehkä pariin strategiseen kohtaan sidottu kevlar/GSP tukisidos ja päälle hyvin kovettuva PU-lakka tai 2-komponentti epoksilakka. Venelakalla ei saavutettane riittävää vahvuutta sidokselle, etenkään silkille.

Lähteet ja lisälukemista:     

Bamboo Journal,  September 2011, article “A different approach to making bamboo ferrules”, Olar Ovidiu

Bamboo Journal, May 2011, article “Bamboo Ferrules”, Alberto Poratelli

Bamboo Journal February 2019, Article “Tapered Bamboo Ferrules”, Davide Fiorani

Bamboo Journal,November 2023, Article “Development of the TBF conical bamboo ferrule”, Davide Fiorani

Cressycanes.org, article ”Bamboo Sleeve Ferrules” Nick Taransky 2018

Classicflyrodforum.com, keskustelut

https://www.fireyrod.com/tapered-bamboo-ferrule-fly-rods/